Ostoksilla olohuoneessa

Edellisessä postauksessa mainitsemani haasteet autottomien kauppareissujen suhteen jalostuivat aika äkkiä teoiksi asti.

Don on ollut pari päivää kipeänä ja minusta ei tällä hetkellä kovin kummoista kantojuhtaa saa. Niillä perusteilla tuli sitten eilen illalla naputeltua tavaroita ostoskoriin netissä. Kaupaksi valikoitui lopulta lähikauppamme, pitkälti siksi että siellä ensimmäisen tilauskerran toimitus on ilmainen. Eikä se toimitusmaksu muutenkaan päätä huimaa, suurin taisi olla hiukan alle kuusi euroa.

Tänään, juuri sovittuun aikaan, ovisummeri soi ja kaksi tyyppiä kantoi ostoksemme ovelle. Tuotteet oli lajiteltu kasseihin osastoittain ja raskain vaihe oli kai latoa ne kaappiin. Eikä sekään ollut kovin raskasta, sillä Hoo oli hirmuisen touhukkaana kantamassa tavaroita paikoilleen.

Täytyy siis vain ihmetellä, miksi emme ole kokeilleet tätä aiemmin? Vaikkapa kesäkuussa, kun Don oli työmatkalla ja minä flunssaisena Hoon kanssa kotona... Tai ihan milloin vain! Varmaa on, että tämä on tehtävä uudestaan.