Raskaana Saksassa, rv 13+1

Taimen odottelu on lopultakin edennyt ensimmäisen kolmanneksen yli. Odottavan aika on toistaiseksi tuntunut erityisen pitkältä, julkistimmehan Taimen olemassaolon varsin varhaisessa vaiheessa.

Koska Saksassa ei ole samanlaista neuvolasysteemiä kuin Suomessa, on kaikki vaatinut vähän opettelua. Ensimmäinen askel oli löytää Frauenärztin eli gynekologi. Se onnistui varsin helposti, vaikka vaatimuksena oli jälleen englannin puhuminen. Viikolla kuusi menin ensimmäisen kerran Frau Doktor S.:n vastaanotolle aiheuttamaan hämmennystä. Kaikesta päätellen kovin moni ei siellä ollut ennen minua käynyt eurooppalaisen sairausvakuutuskortin kanssa, mutta kolmen hoitajan voimin tuli nippu papereita täytettyä ja homma saatiin rullaamaan. Huolimatta siitä, että jossain vaiheessa joku totesikin "we hate this card, not you, but this card".

Tohtori S:n huone näytti suurinpiirtein siltä, miltä saksalaisten lääkäreiden työhuoneet näyttävät saksalaisissa sairaalasarjoissa. No okei, antiikkihuonekaluja siellä on vähemmän. Tähän mennessä olen kolmesti tavannut tohtorin ja joka kerralla on ultrailtu. Tohtori S on tyylikäs, rauhallinen ja oikein ystävällinen. Kielitaito välillä tökkii, meillä molemmilla, mutta toistaiseksi olemme pärjänneet ihan hyvin. Vastaanoton hoitajat ovat myös erittäin mukavia, vaihtelevalla kielitaidolla varustettuja tosin.

Koska niskapoimu-ultraa ei ole mahdollista tehdä tohtori S:n vastaanotolla, kävin tällä viikolla toisessa paikassa sen vuoksi. Paikassa, jonka ulko-ovi sai yhden ystäväni aprikoimaan Facebook-kuvan perusteella, että olenko matkalla paavia tapaamaan... Paavi ei ole tullut vastaan, mutta niskapoimu-ultra ei kuulu tutkimuksiin, jotka sairausvakuutukseni kattaa. Kaikki muu on tähän mennessä ollut maksutonta, mutta siitä tulee lasku perässä.

Saksalainen täsmällisyys sai ultrassa taas huutia, sillä jouduin puoli tuntia odottamaan vastaanotolle pääsyä. Sen jälkeen sain istua aulassa vielä tunnin, sillä tohtori J halusi kuvaamisen helpottamiseksi täyden virtsarakon ja sitähän minulla ei tietenkään ollut. Tai luulin että on, mutta eipä ollutkaan. Lopulta kaikki saatiin kuvattua ja todettua ihan normaaliksi. Taimi tosin köllötteli kintut tiukasti ristissä, joten tohtori J jätti sukupuoliarvailut väliin.

Ja ettei tämä homma menisi ihan tylsäksi, rakenneultra tehdäänkin todennäköisesti kesälomalla Suomessa! Sitä ennen on kuitenkin vielä yhdet treffit tohtori S:n kanssa. Ja ensi viikolla tapaan kätilön, jonka olen myös onnistunut pyydystämään englanninkielisenä, vaikka en ihan tarkkaan tiedäkään, onko hänelle vielä varsinaista käyttöä. Synnytykseen tämä kätilö ei siis mukaan tule, mutta jäkeen päin toivottavasti Taimea punnitsemaan ja niin edelleen. Kätilöjutuista kuitenkin lisää myöhemmin!